Kulttuuriset arvot
Kulttuuri ilmenee yhteisinä tapoina, tarinoina, fyysisinä sekä henkisinä rakenteina ja välittyy yhteisen kielen kautta. Kulttuurin muotoihin vaikuttavat oleellisesti myös alueen maantieteellinen sijainti sekä ilmasto. Lämpimissä maissa ihmiset elävät ja kommunikoivat eri tavoin kuin neljän vuodenajan ja kylmän talven Suomessa. Kulttuurin ytimessä ovat aikojen kuluessa hyviksi havaituista periaatteista kiteytyneet arvot. Kulttuuri on yksilön ulkopuolella ja viittaa paineeseen, jolle yksilöt altistuvat siitä hyvästä, että elävät määrätyssä sosiaalisessa järjestelmässä
Yksilöt oppivat oman kulttuurinsa oleelliset piirteet elämänsä varrella aina varhaislapsuuden ensimmäisistä kokemuksista alkaen. Kaikessa oppimisessa aivoihin muodostuu uusia assosiatiivisia yhteyksiä, tai synaptisia hermoratojen kytkentöjä, niin kuin psykiatrit sanovat. Varsinkin varhaislapsuuden herkässä vaiheessa saatu oppi muodostuu lähes aivojemme rakenteellisiksi ominaisuuksiksi ja tuossa iässä syntyneet käsitykset muuttuvat erityisen hitaasti.
Kulttuuriset arvot ovat kuitenkin vielä huomattavasti pysyvämpiä kuin yksilöiden henkilökohtaiset arvot, jotka kehittyvät ja muuttuvat suhteessa elettyyn elämään. Kulttuurierot tuntuvat olevan lähes ikuisia. Kulttuuriset arvot on ikään kuin sementointu yhteiskuntarakenteisiin. Schwartz osoittaa teoksessaan, että yksilöiden arvot ja kulttuuriset arvot todellakin ovat eri asioita.
Vaikka kulttuurit erottuvat toisistaan selvästi, esiintyy jokaisen kulttuurin sisällä valtavasti yksilöllistä vaihtelua. Arvoiltaan samanlaisia ihmisiä löytyy jokaisesta maasta huolimatta kulttuurien välillä ilmenevistä eroista. Schwartzin kulttuuristen arvo-orientaatioiden teoria keskittyy tutkimaan kulttuureja erottavia ja yhdistäviä arvo-orientaatioita, jotka jäsentyvät kolmen, kaikille yhteiskunnille yhteisen, ihmisen toimintaa säätelevän peruskysymyksen kautta kolmeksi kulttuureja erottavaksi jännitteeksi kulttuuristen arvo-orientaatioiden kartan osoittamalla tavalla.
Ensimmäinen yhteiskunnallinen kysymys tunnistaa yksilön ja yhteisön suhteiden ja rajojen luonteen eli missä määrin ihmiset ovat autonomisia (autonomy) olentoja ja missä määrin yhteisöönsä juurtuneita (embeddedness). Tämän erottelun mukaan ihmiset nähdään kulttuurista riippuen:
- joko autonomisina, omista asioistaan huolehtivina itsenäisinä yksilöinä, joiden elämälle heidän oma ainutlaatuisuutensa antaa merkityksen
- tai yhteisöönsä juurtuneina olentoina, joiden elämän odotetaan saavan tarkoituksensa suurelta osin sosiaalisten suhteiden kautta, ryhmään identifioitumisesta, osallistumisesta sille tyypilliseen elämäntapaan, sekä pyrkimisestä kohti sen yhteisiä päämääriä.
Juurtuneisuutta painottavat kulttuurit korostavat status quo’n, vallitsevan olotilan, säilyttämistä sekä kieltäytymistä toimista, jotka voivat häiritä sisäryhmän solidaarisuutta tai perinteistä järjestystä.
Autonomiset kulttuurit Schwartz jakaa kahteen luokkaan. Toisissa korostuu tunteen ja toisissa älyllinen autonomia. Älyllinen autonomia (intellectual autonomy) rohkaisee yksilöitä toimimaan itsenäisesti omien ideoidensa ja älyllisten pyrkimystensä ohjaamina. Tunneautonomia (affective autonomy) rohkaisee yksilöitä tavoittelemaan itselleen myönteisiä tunne-elämyksiä.
Toinen yhteiskunnallinen kysymys varmistaa, että ihmiset käyttäytyvät vastuullisella, yhteiskuntarakenteita ylläpitävällä tavalla. Ihmisten on osallistuttava mieluummin yhteiskuntaa säilyttävään tuottavaan työhön kuin tuhoisaan kilpailuun tai vetäytyä syrjään. Ongelma voidaan ratkaista:
- tasa-arvoa puolustamalla (egalitarianism) tai turvautumalla hierarkioihin (hierarchy). Tasa-arvoa puolustettaessa ihmiset hyväksyvät toinen toisensa moraalisesti yhdenvertaisiksi, samat perusintressit jakaviksi ihmisolennoiksi. Tällaisessa kulttuurissa ihmiset ovat sisäistäneet yhteistyön tärkeyden ja huolen kanssaihmisten hyvinvoinnista.
- turvautumalla hierarkiaan, joka perustuu annettuun roolijärjestelmään, joka varmistaa vastuullisen, tuottavan toiminnan. Vallan, roolien ja resurssien epätasa-arvoinen jakautuminen on hierarkkisessa kulttuurissa oikeutettua, jopa toivottavaa. Ihmiset ottavat roolihierarkiat annettuina ja mukautuvat niihin liittyviin pakotteisiin, alistuvat ylemmilleen ja odottavat kunnioitusta itseään alemmilta.
Kolmas yhteiskunnallinen kysymys säätelee ihmisen ja luonnon voimavarojen kohtelua. Vastaus on joko harmonia (harmony) tai hallinta (mastery):
- harmonia korostaa sosiaaliseen ja luonnonmukaiseen maailmaan sopeutumista, yritystä arvostaa mieluummin kuin muuttaa, määrätä tai riistää.
- hallinta on vastakkainen tapa suhtautua tähän kysymykseen. Se rohkaisee aktiiviseen itsetietoisuuteen tavoitteena hallita, määrätä ja muuttaa luonnonmukaista ja sosiaalista ympäristöä ryhmän tai omien päämäärien saavuttamiseksi.
Suomi sijoittuu kulttuuristen arvojen maailmankartalle tasa-arvoa puolustavaan, älyllistä autonomiaa ja harmoniaa korostavaan Länsi-Eurooppalaiseen arvoyhteisöön useiden Euroopan maiden ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Länsimaissa yksilöä ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan eri tavoin kuin Kaukoidän tai Afrikan maissa, joissa yksilö on suhteessa omaan yhteisöönsä alistetussa asemassa tai osaksi yhteisöään juurtunut. Arvot eivät siis ole vientitavaraa.
Kulttuuriset arvot muuttuvat erittäin hitaasti. Jopa esi-isien kokema maaorjuus näkyy vieläkin aikalaistemme arvoissa. Tämä havaittiin tutkittaessa Amerikan etnisiä ryhmiä. Ne etniset ryhmät, jotka tulivat maasta, joka ei ollut koskaan kokenut maaorjuutta, osoittautuivat arvoiltaan autonomisimmiksi. Mitä tuoreempi asia maaorjuuden päättyminen ao. maassa oli (vuodesta 1600 vuoteen 1861), sitä vähemmän autonomiset arvot olivat tämän maan etnisen ryhmän arvot. Arvojen hitaasta muuttumisesta johtuen ovat myös kulttuurien keskinäiset suhteet vakaat.
Globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten on oltava erityisen herkkiä ymmärtääkseen johtamisen kannalta tärkeiden arvojen syvälliset kulttuuriset merkitykset. Vaikka pukeutumis- ja ruokailutavat, muodit, uudet teknologiat ja musiikkimaut muuttuvat nopeasti ja samanlaistuvat kautta maailman, ei vastaavaa nopeaa muutosta ja samanlaistumista ole havaittavissa kulttuurisissa arvoissa, niin syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ne ovat sementoituneet.
Lähde:
